26.02.2021 11:09
Suomalaista ammatillista koulutusjärjestelmää on viimeisen vuosikymmenen ajan uudistettu voimakkaasti. Tavoitteena on ollut koulutuksen vieminen entistä enemmän työpaikoille. Koulumaisista tutkintomalleista on asteittain luovuttu ja tilalle ovat tulleet käytännössä tehtävät näyttökokeet.
Uudistuksella on ollut hienot tavoitteet, mutta valitettavasti ne ovat jääneet puolitiehen. Lähtökoh-daksi olisi ollut syytä ottaa perinteinen mestari – kisälli -koulutus. Tällä mallilla luotiin aikoinaan pohja vahvalle ammatilliselle osaamiselle ja työn arvostukselle. Mestarien valmistamat, tai heidän alaisuudessaan tuotetut tuotteet ja palvelut sisälsivät laadun takeen. Nykyisin mestariperinne on valitettavasti kadonnut työelämästä lähes kokonaan ja tätä perinnettä ja osaamista ylläpidetään vain muutamilla aloilla, kuten panimo- ja leipomoteollisuudessa.
Mestari – kisällijärjestelmän etuna oli ja on ammattiosaamisen ja erityisesti hiljaisen tiedon siirtäminen koulutettaville ja seuraaville sukupolville. Hiljainen tieto on käytännössä opittua ja kehitettyä osaamista, jonka turvin hyvistä ammattilaisista kehittyy huippuosaajia. Kun ammatillista koulutusta nyt uudistetaan, tulisi tämä periaate ottaa uudelleen käytäntöön.
Nykyisessä toisen asteen koulutuksessa annetaan lähtökohdat ammattiin, mutta suurin osa valmistuneista on vasta oppipoika-asteella. Varsinainen osaamisen kartuttaminen käynnistyy vasta työpaikoilla. Muutamien työvuosien jälkeen on tietysti mahdollisuus osallistua täydennyskoulutukseen ja lisäpätevyyden hankkimiseen suorittamalla erikoisammattitutkinto. Tämä ei kuitenkaan vielä vastaa entisaikojen mestaritutkintoa.
"Mestaritutkinnot olivat erittäin vaativia kokeita, joissa varmistettiin kokelaan poikkeuksellisen korkea ammattitaito."
Aikanaan mestariksi valmistuttiin pitkän ja vaativan koulutusohjelman kautta. Ensin toimittiin alan ammattilaisten johdolla oppipoikana, tämän jälkeen suoritettiin kisällitutkinto ja vuosien myötä mestaritutkinto. Mestaritutkinnot olivat erittäin vaativia kokeita, joissa varmistettiin kokelaan poikkeuksellisen korkea ammattitaito. Tutkinnon sisällöt olivat laatineet mestarineuvostot. Tutkintoja valvoivat kokeneet vanhemmat mestarit tai oltermannit. Mestarikoulutuksen vaikutuksesta suomalainen käsityöperinne kehittyi vuosisatoja. Ilman suomalaisia kultaseppämestareita ei pietarilaisesta Peter Fabergésta olisi tullut maailmankuulua, eikä ilman lasinpuhaltajamestareita suomalainen lasimuotoilu olisi saavuttanut kansainvälisiä palkintoja.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämisen suurimpia valuvikoja on ollut työnjohdollisen koulutuksen romuttaminen. Teknisistä kouluista valmistui erityisesti työnjohdon ammattilaisia – teknikoita ja rakennusmestareita. Heidän tehtävänään oli tuotannon käytännönlähtöinen johtaminen, ja he tunsivat oman alansa tekniikat ja toimintatavat. Nämä ammattilaiset toimivat pitkälti kuten perinteiset mestarit. Valitettavasti viimeisetkin teknikot siirtyvät tällä vuosikymmenellä eläkkeelle. Mestarijärjestelmän palauttamisella olisi nyt tilaisuus korvata tätä vakavaa puutetta.
On toivottavaa, että opetusministeri ja ministeriön virkamiehet panostaisivat oppivelvollisuusiän noston lisäksi ammatillisen koulutuksen laadun kehittämiseen. Oppisopimusjärjestelmän ja työssäoppimisen toteuttaminen ilman merkittäviä panostuksia ei tuota riittäviä tuloksia. Toimintoja kehitettäessä on myös huomioitava kustannusten jako. Ei ole perusteltua, että koulutuksen siirtäminen yritysten vastuulle toteutetaan ilman kustannussiirtoja niiden toteuttajille. Suomen kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää osaamisen lisäämistä kaikilla koulutusasteilla. Mestarikoulutuksen palauttamisella tilannetta voitaisiin parantaa.