Sitä saa, mitä tilaa

Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja Jussi Eerikäinen ​​​​​​​(Kuva: Pipsa Stenlund, Oakhill Oy)

Poliittinen keskustelu käy kuumana. Ammattiyhdistysliitot järjestävät laajoja poliittisia lakkoja hallituksen työelämäuudistuksia vastaan, itärajan sulku ja pakolaispolitiikka synnyttävät kiivastakin väittelyä, ja valtiontalouden heikko tilanne ja korjaavat toimenpiteet sähköistävät hallituksen ja opposition välejä entisestään. Medialla on näiden aiheiden käsittelyssä merkittävä rooli.

Esimerkiksi poliittisia lakkoja käsittelevissä ohjelmissa ja artikkeleissa on vertailtu Suomen lakko-oikeuksia, ja niiden rajoittamista, muihin EU-maihin ja erityisesti Ruotsiin. Lausuntoja ovat antaneet niin ay-johtajat, työministeri ja ministeriön virkamiehet, kuin työoikeuden professorit ja asiantuntijat. On hämmentävää, ettei ajankohtaisiin ohjelmiin ole kutsuttu Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestön (LO) tai elinkeinoelämän keskusliiton (Svenskt Näringsliv) edustajia itse kertomaan, millaiset lakko-oikeudet Ruotsissa tosiasiallisesti ovat.

Asiantuntijoiden käyttö kommentoinneissa on hyödyllistä, mutta myös vaativaa ja vastuullista. Aamu-TV:t, ajankohtaisohjelmat ja lehdet kutsuvat päivänpolttavia teemoja kommentoimaan yleensä ko. aiheiden professoreita ja tutkijoita yliopistomaailmasta tai tutkimuslaitoksista. Näissä tilanteissa olisi tärkeätä varmistaa ovatko kommentit tutkimuspohjaisia vai kyseisen henkilön omia mielipiteitä tai tulkintoja.

Tiede ei ole yksiselitteistä – eivät edes lääketiede tai tekniikan alat. Asiantuntijoita kuunnellessa tulisi muistaa, ettei aina ole olemassa vain yhtä totuutta. Yliopistomaailmassa on, ja tulee aina olemaan, eri koulukuntia. Taloustieteilijöissä löytyy niin talous- ja markkinaliberaaleja kuin marxilaiseen taloustieteeseen vannoutuneita tutkijoita. Yhteiskuntatieteissä koulukuntia on vielä laajemmalti, ja poliittisilla suuntauksilla on merkitystä tutkimustuloksiin ja tulkintoihin. On hyvä, että erilaisia näkökantoja edustavat koulukunnat synnyttävät aitoa tieteellistä tutkimusta, jonka tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä.

Kansalaisille informaation lukutaito on haastavaa. Kaiken mahdollisen ja mahdottoman tiedon tulvassa viestimillä on valtava voima vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Virallisen median lisäksi tietolähteinämme toimivat sosiaaliset mediat, kuten esimerkiksi X ja TikTok, jotka ovat täynnä enemmän tai vähemmän virheellistä tietoa, ja jopa tarkoituksellista disinformaatiota. Informaatiosodankäynnistä, jota esimerkiksi Venäjä on käyttänyt omia kansalaisiaan kohtaan ja pyrkii kohdistamaan myös ”ei-ystävällisten” maiden kansalaisiin, on tullut osa arkipäivää. Uskottavan näköisiä valeuutisia on helppo laatia ja levittää!

Suomalainen media on hyvässä maineessa, ja uutiset ja artikkelit koetaan luotettavina. On tärkeätä, että tämä jatkuu, ja että toimittajat ovat puolueettomia ja lähdekriittisiä ja syventyvät aiheisiin vakavasti. Mediatalojen tulevaisuus riippuu niiden uskottavuudesta.


​​​​​​​Kirjoittaja on Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja.