Kuka organisaatiossasi tietää ja ymmärtää kiinteistöveropäätöksenne sisällön?

Tuloverotuksen asiantuntija Pauli Liiri, KPMG Oy Ab

Verohallinto on kuluneen kevään aikana toimittanut kiinteistöjen omistajille kiinteistöveropäätöksiä. Kiinteistövero on verolajina erikoinen, koska verotus perustuu kiinteistöjen käyttötarkoitusten lisäksi myös erinäisiin teknisiin suureisiin, kuten pinta-alaan tai tilavuuteen sekä moniin erilaisiin rakennusteknisiin ominaisuuksiin. Koska verotuksen peruste ja siihen liittyvä laskenta on näin monisyinen, voidaan kohtuudella olettaa, että kiinteistöjen omistajaorganisaatioissa kiinteistöveron oikeellisuuden tarkastaminen on haasteellista.

Kiinteistöverotiedoissa olevista virheistä

Kiinteistöverotus on kaavamaista kohdeverotusta, joka perustuu pääosin automaatioverotukselle. Veroviranomainen ei vuosittain tutki kiinteistöveropäätösten sisältöä, ellei verovelvollinen itse ilmoita muutosta kiinteistöverotukseen, uusia rakennuksia rakenneta tai vanhoja pureta tai ellei rakennusvalvontaviranomainen ilmoita tietoja muista muutoksista veroviranomaisille. Myös rakennusluvan hakeminen peruskorjaukseen tai muutostyöhön voi aiheuttaa muutoksen kiinteistöverotukseen. Näin ollen vastuu kiinteistöveron oikeellisuudesta on korostetusti verovelvollisen vastuulla.

Mikäli verovelvollinen ei tunne kiinteistöverotuksen systematiikkaa, kiinteistöveron pohjana olevaa lainsäädäntöä tai oikeuskäytäntöä, saati Verohallinnon ohjeita, on mahdollista ja jopa todennäköistä, että kiinteistöveropäätös sisältää virheitä. Jokainen veroa korottava virhe toistuu kiinteistöverotuksessa vuosittain aiheuttaen liian suuren veron maksun.

Virheiden korjaaminen

Ensimmäisenä on kriittisesti verrattava verotuspäätöksen mukaista rakennustyyppiä rakennuksen tosiasialliseen käyttötarkoitukseen. Usein jo pelkästään käyttötarkoitusvirheet voivat aiheuttaa huomattavasti korkeamman kiinteistöveron, kuin mikä kohteesta oikeasti pitäisi määrätä. Tämä perustuu kohteen kiinteistöverolainsäädännön mukaiseen arvostuksen tasoon sekä ikäalennusjärjestelmään, jotka ovat osa kiinteistöverotuksen monimutkaista veron perusteen laskentaa.

Hyvänä käytännön esimerkkinä korkein hallinto-oikeus totesi, että keilahallit ovat kiinteistöverotuksessa aiemman kalliimman kiinteistöveroluokan eli niin sanotun toimistorakennukseen rinnastuvan rakennuksen asemesta edullisemman kiinteistöveroluokan myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja- tai talousrakennukseen verrattavia rakennuksia. Tämä perustuu yksinkertaistettuna siihen, että keilahallien katsotaan kuluvan kiinteistöverotuksen systematiikassa nopeammin, kuin esimerkiksi toimistokäytössä olevan rakennuksen. Tästä päätöksestä huolimatta veroviranomainen ei ole tietääkseni muuttanut viranomaisaloitteisesti yhdenkään keilahallin verotuksen perustetta edullisemmaksi, vaan on jokaisen kiinteistönomistajan oma tehtävä hakea korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukainen verokohtelu kiinteistölleen.

Vaikuttaisi siis kokemukseeni perustuen siltä, että Verohallinto luottaa siihen, että automaattinen tietojen käsittely johtaa valtakunnan tasolla ”riittävän oikeaan lopputulokseen”. Ne verovelvolliset, jotka päättävät analysoida kiinteistöverojensa perusteet, usein yllättyvät virheiden määrästä ja luonteesta sekä euromääräisistä vaikutuksista. Vaikka tuomioistuimet laskevat kiinteistöverotuksen tasoa päätöstensä perusteella, veroviranomainen ei aktiivisesti muuta kiinteistöverotietoja verovelvollisille edullisempaan suuntaan, vaan muutoksenhaku on jokaisen verovelvollisen omalla vastuulla.


Veroasiantuntija

Kirjoittaja Pauli Liiri on KPMG Oy Ab:n tuloverotuksen asiantuntija Lahdessa.

Hämeen kauppakamarin jäsenet voivat lähettää asiantuntijapalstalle kysymyksiä eri aihealueista osoitteeseen info(at)hamechamber.fi

Verkkolehden päätoimittaja päättää, mitä kysymyksiä ja asiantuntijoiden vastauksia julkaistaan.