Väyläviraston ohjelmakokonaisuus kaipaa vahvempaa rahoitusta ja elinkeinoelämän tarpeiden huomiointia

Hämeen kauppakamarin lausunto Väyläviraston ohjelmakokonaisuudesta

Hämeen kauppakamari kiittää mahdollisuudesta lausua Väyläviraston ohjelmakokonaisuudesta.

1. Toteuttaako ohjelmakokonaisuus mielestänne parhaalla mahdollisella tavalla Liikenne 12 -suunnitelmassa sille asetettuja tavoitteita ja linjauksia?

Hämeen kauppakamarin näkemyksen mukaan ohjelmakokonaisuus toteuttaa Liikenne 12 -
suunnitelman tavoitteita ja linjauksia rakenteellisesti hyvin. Ohjelmakokonaisuus lisää liikennepolitiikan pitkäjänteisyyttä, parantaa väyläverkon kehittämisen ennakoitavuutta sekä muodostaa selkeän kokonaisuuden väyläverkon ylläpidon, suunnittelun ja investointien välille. Myönteistä on, että ohjelmakokonaisuus perustuu liikennejärjestelmän tarpeiden arviointiin ja pyrkii kohdentamaan niukat resurssit vaikuttavimpiin kohteisiin.

Keskeinen haaste on kuitenkin ohjelmakokonaisuuden taustalla oleva rahoitustaso. Nykyisellä rahoituskehyksellä kaikkia Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa
täysimääräisesti. Ohjelmakokonaisuus painottuu perustellusti perusväylänpitoon ja korjausvelan
hallintaan, mutta kehittämisinvestointien määrä jää vähäiseksi verrattuna liikenneverkon tunnistettuihin kehittämistarpeisiin. Tämä heikentää mahdollisuuksia vahvistaa Suomen kilpailukykyä, saavutettavuutta ja kasvuedellytyksiä pitkällä aikavälillä.

Hämeen kauppakamari katsoo, että ohjelmakokonaisuudessa tulee huomioida nykyistä vahvemmin
elinkeinoelämän tarpeet, vientikuljetukset sekä liikenneverkon merkitys investointien mahdollistajana. Liikenneinfrastruktuuria tulee tarkastella tulevaisuuden kasvua tukevana investointina eikä ainoastaan kunnossapidon näkökulmasta. Hankkeiden arvioinnissa on liikennemäärien, matka-aikasäästöjen ja hyöty-kustannussuhteen rinnalla tarkasteltava kuljetettavia tavaramääriä ja niiden taloudellista arvoa, väylän asemaa yritysten kuljetus- ja arvoketjuissa sekä vaikutuksia yritysten sijoittumis- ja investointipäätöksiin, logistisiin kustannuksiin, työvoiman liikkuvuuteen ja alueiden elinvoimaan.

Ohjelmakokonaisuudessa olisi lisäksi syytä tunnistaa nykyistä paremmin poikittaisliikenteen merkitys. Hämeen näkökulmasta valtatiet 10 ja 12 sekä kantatie 54 muodostavat valtakunnallisesti tärkeän itälänsisuuntaisen logistisen kokonaisuuden, joka palvelee vientiteollisuutta, satamayhteyksiä, työssäkäyntiä sekä kasvavaa huoltovarmuuden ja sotilaallisen liikkuvuuden tarvetta. Näiden yhteyksien kehittämisen tulee näkyä nykyistä vahvemmin sekä suunnitteluohjelmassa että investointiohjelmassa. Tämä näkemys on yhteneväinen myös alueen muiden toimijoiden lausunnoissa esitettyjen painotusten kanssa.

Myönteisenä pidämme sitä, että ohjelmakokonaisuudessa tunnistetaan kansainvälisen saavutettavuuden, TEN-T-verkon, sotilaallisen liikkuvuuden ja pääradan kehittämisen merkitys. Näiden teemojen painoarvoa olisi kuitenkin perusteltua vahvistaa edelleen. Suomen kilpailukyvyn,
huoltovarmuuden ja kansainvälisen saavutettavuuden näkökulmasta pääradan kehittäminen,
Lentorata sekä keskeisten tie- ja logistiikkayhteyksien parantaminen ovat investointeja, joiden
vaikutukset ulottuvat laajasti koko maahan.

Yhteenvetona Hämeen kauppakamari katsoo, että ohjelmakokonaisuus tukee Liikenne 12 -
suunnitelman tavoitteita rakenteellisesti hyvin, mutta tavoitteiden täysimääräinen toteutuminen
edellyttää nykyistä vahvempaa rahoitusta sekä elinkeinoelämän kilpailukykyä, poikittaisyhteyksiä,
huoltovarmuutta ja kansainvälistä saavutettavuutta korostavaa priorisointia. Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteiden toteutuminen edellyttää lisäksi ennakoitavaa, yli hallituskausien ulottuvaa rahoitus- ja toteutuspolkua. Yritysten ja alueiden on voitava luottaa siihen, että valtakunnallisesti merkittävät ja suunnitelmavalmiit hankkeet etenevät johdonmukaisesti kohti toteutusta.

2. Perusväylänpidon suunnitelma: onko perusväylänpitoon osoitettu rahoitus kohdennettu perustellusti ja vaikutukset kuvattu ymmärrettävästi?

Hämeen kauppakamari pitää perusväylänpidon suunnitelman lähtökohtia ja rahoituksen kohdentamisen periaatteita pääosin perusteltuina. Nykyisessä tilanteessa on välttämätöntä turvata
olemassa olevan tie-, rata- ja vesiväyläverkon turvallisuus, toimintavarmuus ja päivittäinen
liikennöitävyys. Korjausvelan hillintä sekä vilkkaimpien liikennekäytävien palvelutason turvaaminen
ovat perusteltuja prioriteetteja. Vaikutukset on kuvattu suunnitelmassa pääosin selkeästi ja
läpinäkyvästi. Väylävirasto myös tuo avoimesti esiin rahoitustason riittämättömyyden sekä siitä
seuraavat vaikutukset väyläverkon kuntoon ja palvelutasoon.

Keskeinen ongelma ei ole niinkään rahoituksen kohdentamisen logiikka, vaan käytettävissä olevan
rahoituksen riittämättömyys. Suunnitelman mukaan perusväylänpidon rahoitustaso laskee merkittävästi vuosina 2027–2029, minkä seurauksena väylien kunto heikkenee ja korjausvelka kasvaa
erityisesti pääväyläverkon ulkopuolella. Myös ennakoivaa kunnossapitoa, rataverkon peruskorjauksia,
siltojen korjauksia sekä pieniä vaikuttavia parantamishankkeita jää toteuttamatta. Ennakoivasta
kunnossapidosta tinkiminen kasvattaa myöhempiä korjaustarpeita ja kustannuksia sekä heikentää
yritysten kuljetusten toimitusvarmuutta. Tämä heikentää liikennejärjestelmän toimivuutta sekä
ihmisten arjessa että elinkeinoelämän kuljetuksissa.

Hämeen kauppakamari korostaa, että alemman tieverkon merkitystä ei tule arvioida yksinomaan
liikennemäärien perusteella. Yritysten kuljetukset, työssäkäynti, maatalous, teollisuus sekä huoltovarmuus ovat monin paikoin riippuvaisia juuri pääväyläverkon ulkopuolisista yhteyksistä.
Väyläverkon heikkeneminen näillä yhteyksillä kasvattaa kuljetuskustannuksia, heikentää yritysten
toimintaympäristöä ja vähentää investointien houkuttelevuutta. Vähäinen liikennemäärä ei siten
merkitse vähäistä yhteiskunnallista tai elinkeinopoliittista merkitystä. Rahoituksen kohdentamisessa
tulee huomioida väylän asema koko kuljetusketjussa, kuljetettavat tavaramäärät sekä yhteyden
merkitys teollisuudelle, alkutuotannolle ja huoltovarmuudelle.

Pidämme tärkeänä, että perusväylänpidossa huomioidaan nykyistä vahvemmin myös huoltovarmuuden, kokonaisturvallisuuden ja sotilaallisen liikkuvuudennäkökulmat. Muuttuneessa turvallisuusympäristössä toimintavarma liikenneverkko ei muodostu pelkästään vilkkaimmista pääväylistä, vaan myös vaihtoehtoisista yhteyksistä, alemmasta tieverkosta, silloista sekä logistiikan kannalta kriittisistä yhteyksistä. Tämä korostuu erityisesti Hämeessä, jossa valtatiet, 10 ja 12 sekä kantatie 54 muodostavat valtakunnallisesti merkittävän poikittaisliikenteen kokonaisuuden.

Pidämme myös huolestuttavana sitä, että rahoituksen niukkuus vähentää mahdollisuuksia toteuttaa
pieniä mutta vaikuttavia turvallisuus- ja sujuvuushankkeita. Usein juuri liittymäparannuksilla,
pohjavesisuojauksilla, raskaan liikenteen palvelualueilla ja muilla kustannuksiltaan kohtuullisilla
toimenpiteillä voidaan saavuttaa merkittäviä hyötyjä liikenneturvallisuudelle, kuljetusten sujuvuudelle ja alueiden elinvoimalle. Hämeessä kiireellisiä esimerkkejä ovat valtatien 10 ja Viipurintien liittymän parantaminen Hämeenlinnassa sekä valtatien 10 ja maantien 284 Vieremän pohjavedensuojaus ja tiejärjestelyt Forssassa. Jälkimmäinen on tärkeä myös Forssan seudun vedenhankinnan turvaamiseksi.

Yhteenvetona Hämeen kauppakamari katsoo, että perusväylänpidon rahoituksen kohdentamisen
periaatteet ovat perusteltuja ja vaikutukset pääosin hyvin kuvattuja. Suunnitelma osoittaa kuitenkin
selvästi, ettei nykyinen rahoitustaso riitä turvaamaan liikenneverkon pitkäjänteistä kehittämistä eikä
estämään korjausvelan kasvua. Liikenneinfrastruktuuri tulee nähdä kilpailukykyä, kasvua, saavutettavuutta ja huoltovarmuutta tukevana investointina, minkä vuoksi perusväylänpidon
rahoitustasoa on välttämätöntä vahvistaa tulevina vuosina.

3. Suunnitteluohjelma: mitä suunnittelukohteita tulisi edistää lähivuosina? Mitä perusteluja näiden
edistämiselle on?

Hämeen kauppakamari pitää tärkeänä, että suunnitteluohjelmassa edistetään hankkeita, joilla on
merkittävä vaikutus Suomen kilpailukykyyn, vientiin, saavutettavuuteen, huoltovarmuuteen sekä
elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin. Suunnitteluohjelman keskeinen tehtävä on ylläpitää riittävää
suunnitelmavarantoa, jotta tulevaisuuden investointeja voidaan toteuttaa oikea-aikaisesti. Suunnitteluresurssit tulee kohdentaa erityisesti valtakunnallisesti merkittäviin yhteyksiin, joiden
vaikutukset ulottuvat laajasti maakuntarajojen yli.

Hämeen näkökulmasta lähivuosina tulee edistää erityisesti poikittaisliikenteen kannalta keskeisten
tieyhteyksien suunnittelua. Valtatiet 10 ja 12 sekä kantatie 54 muodostavat Etelä-Suomen kannalta
tärkeän itä–länsisuuntaisen yhteyskokonaisuuden, joka yhdistää kasvukeskuksia, työssäkäyntialueita,
yritysalueita, valtakunnallisia pääväyliä sekä länsi- ja itärannikon satamayhteyksiä. Kaikista kolmesta
yhteydestä on laadittu kehittämisselvityksiä. Niissä tunnistetut toimenpiteet tulee ohjelmoida
jatkosuunnitteluun siten, että yhteyksille muodostuu selkeä etenemispolku kohti toteutusvalmiutta.
Poikittaisyhteydet parantavat elinkeinoelämän kuljetusten sujuvuutta, työvoiman liikkuvuutta,
huoltovarmuutta, vaihtoehtoisten kuljetusreittien käytettävyyttä ja sotilaallista liikkuvuutta.

Valtatie 2:n kehittämisen suunnitelmavalmiutta tulee ylläpitää ja Humppilan kohdan toteutusedellytykset turvata. Tie on keskeinen yhteys Helsingin, Forssan ja Porin välillä sekä tärkeä
tuonti- ja vientikuljetusten reitti Helsingin, Porin ja Rauman satamiin. Tien strategista merkitystä
korostaa se, ettei Helsingin, Forssan ja Porin välillä ole ratayhteyttä. Humppilan kohdan
jatkovalmistelu ja toteutus ovat perusteltuja liikenneturvallisuuden, kuljetusten sujuvuuden ja
liikennejärjestelmän häiriönsietokyvyn kannalta.

Raideliikenteessä tulee edistää pääradan Helsinki–Riihimäki–Hämeenlinna–Tampere-yhteyden
kapasiteettia, toimintavarmuutta ja häiriönsietokykyä parantavaa suunnittelua. Päärata on Suomen tärkein henkilö- ja tavaraliikenteen yhteys, jonka toimintakyvyllä on ratkaiseva merkitys
työssäkäynnille, elinkeinoelämän kuljetuksille ja valtakunnalliselle saavutettavuudelle. Erityisen
tärkeää on varmistaa pääradan kehittämisen eteneminen siten, että Helsinki–Riihimäki–Hämeenlinna Tampere-yhteysvälin kapasiteetti, toimintavarmuus ja palvelutaso tukevat kasvavaa työssäkäyntiä sekä Hämeen yritysten kilpailukykyä. Pääradan peruskorjauksen tulee edetä pitkäjänteisenä kokonaisuutena eikä yksittäisten pullonkaulojen korjaamisena. Päijät-Hämeen suunnassa tulee laatia kokonaisvaltainen tarveselvitys Kerava–Lahti–Kouvola-rataosuuden kehittämisestä, kapasiteetista ja lisäraiteiden tarpeesta sekä huomioida Nostavan multimodaaliterminaalin kytkeytyminen rataverkkoon. Lisäksi Lentoradan ja Savon oikoradan suunnittelua tulee jatkaa kansainvälisen saavutettavuuden, Itä-Suomen yhteyksien, huoltovarmuuden ja rataverkon kapasiteetin näkökulmasta. Suunnittelun yhteydessä tulee arvioida myös Savon oikoradan mahdollisuuksia siirtää raskaita tavarakuljetuksia tieverkolta raideliikenteeseen.

Suunnittelukohteiden valinnassa tulisi nykyistä vahvemmin huomioida huoltovarmuus, kokonaisturvallisuus ja sotilaallinen liikkuvuus. Liikennejärjestelmän toimivuutta ei tule arvioida
pelkästään liikennemäärien perusteella, vaan myös sen perusteella, kuinka hyvin verkko tukee
yhteiskunnan toimintakykyä häiriö- ja poikkeustilanteissa. Tämä korostaa vaihtoehtoisten reittien,
poikittaisyhteyksien sekä keskeisten logistiikkakäytävien merkitystä.

Hämeen kauppakamari katsoo, että suunnitteluohjelman tulee lähivuosina painottaa erityisesti:

• valtatie 2:n kehittämisen suunnitelmavalmiuden ylläpitäminen ja Humppilan kohdan
toteutusedellytysten turvaaminen;
• valtatien 10 ja valtatien 12 sekä kantatien 54 muodostaman poikittaisyhteyskokonaisuuden
kehittämisselvityksissä tunnistettujen toimenpiteiden jatkosuunnittelu;
• pääradan Helsinki–Riihimäki-Hämeenlinna–Tampere-yhteyden kapasiteettia,
toimintavarmuutta, häiriönsietokykyä ja peruskorjausta edistävä suunnittelu;
• Kerava–Lahti–Kouvola-rataosuuden kokonaisvaltainen tarveselvitys sekä Nostavan
multimodaaliterminaalin ratakytkennän suunnittelu; ja
• Lentoradan ja Savon oikoradan suunnittelun jatkaminen.

Näiden hankkeiden yhteisenä perusteluna ovat elinkeinoelämän kilpailukyky, vientikuljetusten
toimivuus, investointien mahdollistaminen, työvoiman liikkuvuus, kansainvälinen saavutettavuus sekä huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden vahvistaminen. Suunnitteluohjelman tulee tukea
sellaisten hankkeiden etenemistä, joilla on pitkällä aikavälillä suurin vaikutus Suomen kasvuun,
vientikykyyn ja alueiden elinvoimaan.

4. Investointiohjelma: miten muuttaisitte ohjelmaa seuraavan päivityksen yhteydessä sille määritetyn talouskehyksen puitteissa? Millaisia positiivisia vaikutuksia muutoksella saavutettaisiin?

Hämeen kauppakamarin näkemyksen mukaan investointiohjelman valmistelussa on onnistuttu luomaan tietoon perustuva ja vaikuttavuusarviointeihin nojaava kokonaisuus. Seuraavassa päivityksessä hankkeiden priorisoinnissa tulisi kuitenkin nykyistä vahvemmin huomioida elinkeinoelämän kilpailukyky, huoltovarmuus, kansainvälinen saavutettavuus sekä liikennejärjestelmän toimintavarmuus muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Investointien arvioinnissa tulisi liikennemäärien ja laskennallisten hyötyjen rinnalla painottaa nykyistä enemmän vaikutuksia yritysten kuljetuksiin, vientiin, investointeihin ja alueiden elinvoimaan.

Määritetyn talouskehyksen puitteissa investointiohjelmaa tulee kohdentaa uudelleen siten, että
ensimmäiseksi ohjelmaan nostetaan kustannuksiltaan kohtuullisia, suunnitelmavalmiita ja laajasti
vaikuttavia hankkeita. Valtatie 2:n Humppilan kohta tulee palauttaa investointiohjelmaan. Hankkeen
kustannus on suhteellisen pieni verrattuna sen vaikutuksiin valtakunnallisiin tuonti- ja
vientikuljetuksiin, liikenneturvallisuuteen sekä Helsingin, Forssan, Porin ja Rauman suuntien
saavutettavuuteen. Lisäksi valtatie 12:n Risala–Mankala-hankkeen toteutusvalmius tulee varmistaa, ja seuraavaksi ohjelmaan tulee nostaa Joutjärvi–Uusikylä/Risala-osuus. Samalla valtateiden 10 ja 12 sekä kantatien 54 muodostaman poikittaisyhteyskokonaisuuden kustannustehokkaita turvallisuus- ja
sujuvuustoimia tulee valmistella myöhempiin päivityksiin.

Raideliikenteen osalta investointiohjelmassa tulisi vahvistaa pääradan kehittämisen painoarvoa.
Pääradan kapasiteetin, toimintavarmuuden ja häiriönsietokyvyn parantaminen hyödyttää laajasti sekä
henkilö- että tavaraliikennettä. Samalla Kerava–Lahti–Kouvola-ratayhteyden kehittäminen sekä
Lentoradan eteneminen vahvistaisivat Suomen kansainvälistä saavutettavuutta, työmarkkinoiden
toimivuutta ja yritysten logistisia yhteyksiä. Huomioitavaa on, että Lentorata tukee samalla myös
pääradan välityskyvyn kehittämistä vapauttamalla kapasiteettia nykyiseltä rataverkolta. Lisäksi Savon
oikoradan jatkovalmistelua on perusteltua jatkaa osana Itä-Suomen yhteyksien kehittämistä. Savon
oikorata vahvistaisi raideliikenteen kilpailukykyä erityisesti metsäteollisuuden ja muun raskaan
teollisuuden kuljetuksissa sekä loisi edellytyksiä siirtää tavaravirtoja tieverkolta raiteille. Tämä
vähentäisi raskaan liikenteen kuormitusta tieverkolla, hidastaisi korjausvelan kasvua, parantaisi
liikenneturvallisuutta sekä tukisi liikennejärjestelmän kestävyyttä ja huoltovarmuutta.

Investointiohjelman seuraavassa päivityksessä huoltovarmuuden, sotilaallisen liikkuvuuden ja
vaihtoehtoisten kuljetusreittien merkitystä tulisi painottaa nykyistä vahvemmin. Muuttunut
geopoliittinen toimintaympäristö korostaa liikenneverkon toimintakyvyn merkitystä myös
poikkeusoloissa. Tämän vuoksi investointien arvioinnissa tulisi huomioida nykyistä paremmin
yhteiskunnan kokonaisturvallisuus, logistisen järjestelmän häiriönsietokyky sekä TEN-T-verkkoon
kuuluvien yhteyksien strateginen merkitys.

Investointiohjelman vaikutusarviointia tulee kehittää siten, että matka-aika- ja ajoneuvokustannussäästöjen lisäksi arvioidaan systemaattisesti hankkeiden vaikutuksia tavaravirtoihin, kuljetusten toimitusvarmuuteen, yritysten sijoittumis- ja investointipäätöksiin, työmarkkina-alueisiin, alueelliseen saavutettavuuteen, huoltovarmuuteen ja sotilaalliseen liikkuvuuteen. Ohjelman päivityksissä tulee esittää myös alueelliset yritysvaikutukset.

Esitetyillä muutoksilla saavutettaisiin useita myönteisiä vaikutuksia. Ne vahvistaisivat yritysten
kilpailukykyä alentamalla kuljetuskustannuksia, parantaisivat vientikuljetusten toimintavarmuutta,
tukisivat investointien sijoittumista Suomeen ja vahvistaisivat työmarkkinoiden toimivuutta. Samalla
ne lisäisivät liikennejärjestelmän häiriönsietokykylä, tukisivat huoltovarmuutta ja parantaisivat
Suomen kansainvälistä saavutettavuutta. Investointiohjelman tulisi entistä vahvemmin kohdistua
hankkeisiin, jotka tukevat samanaikaisesti kasvua, turvallisuutta ja pitkän aikavälin kilpailukykyä.

5. Ohjelmakokonaisuus: miten koette sen, että Väyläviraston ohjelmat esitetään nyt yhtenä kokonaisuutena?

Hämeen kauppakamari pitää erittäin myönteisenä sitä, että perusväylänpidon suunnitelma, suunnitteluohjelma ja investointiohjelma esitetään yhtenä ohjelmakokonaisuutena. Kokonaisuus lisää
liikennepolitiikan pitkäjänteisyyttä, parantaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja auttaa hahmottamaan väyläverkon kehittämisen kokonaiskuvaa kunnossapidosta suunnittelun kautta investointipäätöksiin asti. Ohjelmakokonaisuus tukee hyvin Liikenne 12 -suunnitelman tavoitetta luoda ennustettavuutta ja jatkuvuutta liikennejärjestelmän kehittämiseen.

Erityisen hyödyllisenä pidämme sitä, että ohjelmat muodostavat aiempaa selkeämmän ketjun, jossa
perusväylänpidon suunnitelma kuvaa nykyisen verkon ylläpidon tarpeet, suunnitteluohjelma tulevien
hankkeiden valmistelun ja investointiohjelma toteutettaviksi ehdotettavat kehittämishankkeet. Tämä
auttaa sidosryhmiä arvioimaan, miten yksittäiset hankkeet etenevät suunnittelusta toteutukseen ja
millaisia vaikutuksia eri rahoitusratkaisuilla on liikennejärjestelmän kokonaisuuteen.

Ohjelmakokonaisuuden vahvuutena voidaan pitää myös sitä, että se tuo näkyväksi väyläverkon
kehittämiseen liittyvät resurssirajoitteet. Nyt on aiempaa helpompi nähdä yhteys perusväylänpidon
rahoitustason, suunnitelmavarannon sekä investointien välillä. Tämä lisää ymmärrystä siitä, miksi
kaikkia tunnistettuja hankkeita ei voida toteuttaa samanaikaisesti ja miksi suunnitelmavarannon
ylläpito on tärkeää tulevien investointien mahdollistamiseksi.

Samalla ohjelmakokonaisuus osoittaa selvästi nykyisen rahoituskehyksen haasteet. Kokonaisuutta
tarkasteltaessa nousee esiin, että väyläverkon kehittämistarpeet ovat merkittävästi käytettävissä
olevia resursseja suuremmat. Tämä näkyy sekä perusväylänpidon rahoituksen niukkuutena että
tarpeena priorisoida investointihankkeita tiukasti. Hämeen kauppakamarin näkemyksen mukaan
kokonaisuuden tarkastelu vahvistaa tarvetta arvioida liikenneinfrastruktuuria entistä enemmän
kilpailukykyä, kasvua, saavutettavuutta, huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta tukevana
investointina.

Jatkossa ohjelmakokonaisuuden yhteydessä olisi hyödyllistä tuoda vielä nykyistä selkeämmin esiin,
miten hankkeiden priorisoinnissa huomioidaan elinkeinoelämän tarpeet, huoltovarmuus, sotilaallinen
liikkuvuus sekä alueellinen saavutettavuus. Muuttuneessa toimintaympäristössä näiden tekijöiden
merkitys on kasvanut, ja niiden näkyminen yhtenäisinä arviointiperusteina vahvistaisi
ohjelmakokonaisuuden strategista vaikuttavuutta.

Yhteenvetona Hämeen kauppakamari pitää ohjelmien kokoamista yhdeksi kokonaisuudeksi onnistuneena uudistuksena. Se parantaa läpinäkyvyyttä, tukee pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa ja
auttaa ymmärtämään väyläverkon kehittämisen kokonaisuutta aina kunnossapidosta investointeihin.
Samalla kokonaisuus havainnollistaa aiempaa paremmin rahoituksen riittämättömyyden vaikutuksia ja korostaa tarvetta kohdentaa niukat resurssit hankkeisiin, jotka parhaiten tukevat Suomen kilpailukykyä, saavutettavuutta ja huoltovarmuutta.

6. Miten muuten haluatte kommentoida ohjelmakokonaisuutta?

Hämeen kauppakamari korostaa, että liikennejärjestelmän kehittämisen tulee perustua pitkäjänteiseen ja ennakoitavaan rahoitus- ja toteutuspolkuun yli hallituskausien. Väyläinvestoinnit vaikuttavat suoraan yritysten sijoittumis- ja investointipäätöksiin, minkä vuoksi valtakunnallisesti merkittävien hankkeiden etenemisestä tarvitaan nykyistä selkeämpi näkymä.

Ohjelmakokonaisuuden valmistelussa tulee lisätä elinkeinoelämän ja alueellisten liikennejärjestelmäryhmien osallistumista. Lisäksi Suomen tulee hyödyntää täysimääräisesti EU:n CEF-rahoitus sekä sotilaalliseen liikkuvuuteen ja kansainvälisiin yhteyksiin soveltuvat muut rahoitusvälineet. Valtion tulee kantaa päävastuu valtion väyläverkon investoinneista, eikä kuntien
rahoitusosuuden tule ratkaista hankkeiden priorisointia. MAL-rahoitus tulee kohdentaa ensisijaisesti
kestävän liikenteen alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti.

Lahdessa 31. päivänä elokuuta 2026

Hämeen kauppakamari
Anne Vanhala
toimitusjohtaja