02.12.2024 10:13
Pohjanmaalla toimivan ikkuna- ja ovivalmistaja Skaalan henkilöstöstä liki kolmannes on jo maahanmuuttajia. Ilman heitä yritys olisi voinut heittää hyvästit kasvuhaaveilleen. Kun yrityksellä on tehtaat Kauhavan Yli- ja Alihärmässä sekä Vetelissä, voisi myös työvoiman olettaa löytyvän lähiympäristöstä. Totuus on kuitenkin toisenlainen.
Moni kasvava pk-yritys on kärsinyt viime vuosina alati pahenevasta työvoimapulasta, mutta vain harva on heittänyt rekryverkkojaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Ikkunoita ja ovia valmistavassa Skaalassa on kuitenkin toimittu toisin. Yritys alkoi pestata ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä aktiivisesti jo vuosituhannen vaihteessa ja viimeisten kymmenen vuoden aikana tahti on vain kiihtynyt. Tällä hetkellä Skaalan runsaasta 300 työntekijästä lähes kolmasosa on maahanmuuttajia.
”Itsekin aina yllätyn, kun palkitsemme henkilöstöä pitkistä työurista tai kokoonnumme yhteisiin juhliin. Esimerkiksi 10–20 vuotta talossa olleiden joukossa on vuosi vuodelta enemmän ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Se kertoo, että olemme tehneet asioita oikein. Meille töihin tulleet ovat viihtyneet ja myös kotoutuneet”, myynti- ja markkinointijohtaja Antti Hautapakka toteaa.
Opintopolku myös yritykselle
Skaalan työvoimatilanne oli haastava koko rakennusalan huippusuhdanteen ajan – käytännössä viime vuosikymmenen puolivälistä koronakriisiin ja Ukrainan sodan alkuun asti. Viimeiset pari vuotta ovat olleet rakennusalalla jo selvästi hiljaisempia, mikä on Hautapakan mukaan helpottanut myös pahinta työvoimapulaa. ”Rakennuspuolelta on tullut jonkin verran työntekijöitä, mutta uusille käsipareille on edelleen kysyntää. Vaikka hakuharavaa on jatkuvasti laajennettu ympäri Suomea, ei hakijoita löydy riittävästi. Siksi heitä on etsittävä myös ulkomailta”, hän toteaa.
Valtaosa ulkomaisista osaajista on tullut Skaalan tehtaille Itä-Euroopasta, lähinnä Virosta, Venäjältä, Romaniasta ja Ukrainasta. Joukkoon mahtuu toki muitakin kansallisuuksia. ”Tämä ollut myös yritykselle iso opintopolku, jossa on pitänyt panostaa kielitaitoon ja tulijoiden kotoutumiseen. Pelkän palkanmaksun lisäksi on huolehdittava, että uudet tulokkaat saavat pankkitilit auki, paperi- ja asuntoasiat kuntoon ja arki lähtee pyörimään”, Hautapakka listailee.
Samalla hän tunnustaa, että pientä asennekasvatusta on vuosien varrella tarvittu myös oman väen keskuudessa. Vaikka ajat ovat muuttuneet, voi Pohjanmaa tuntua edelleen haastavalta asuinympäristöltä täysin toisenlaisesta kulttuurista tulevalle.
Usein ylitettävänä on myös kielimuuri. Varsinkaan Itä-Euroopasta tulevat työntekijät eivät välttämättä osaa riittävästi englantia, jotta tulisivat ymmärretyksi työpaikalla ja sen ulkopuolella. Suomen kieltä voi Skaalassa opiskella yrityksen järjestämillä kielikursseilla kerran viikossa. ”Meidän onnemme ovat jo aiemmin tulleet venäjänkieliset osaajat, jotka ovat toimineet ajoittain tulkkeina. Nykyisin ulkomaiset työntekijät ovat meillä jo arkinen asia, mutta kyllä yrityskulttuurin muuttaminen otti meilläkin oman aikansa”, Hautapakka tunnustaa.
Sanat ja teot tasapainoon
Uusien tulokkaiden kotoutuminen ja viihtyminen on tärkeää myös yrityksen maineen ja houkuttavuuden kannalta. Tämäkin on Hautapakan mukaan asia, joka on oivallettava heti alkumetreillä. Brändin ja maineen pitkäjänteinen rakentaminen kannattaa aina, mutta sen on oltava aidolla ja rehellisellä pohjalla. Sanojen ja tekojen on vastattava toisiaan.
”Oma henkilöstö on meille äärimmäisen tärkeä rekrykanava, sillä heidän mielipiteillään on muita enemmän painoarvoa. Ulkomailta tulevien työntekijöiden kohdalla tämä seikka vain korostuu. Jos he pettyvät ja lähtevät takaisin, on uusia tulokkaita entistä vaikeampi löytää”, Hautapakka muistuttaa.
Pohjimmiltaan työnantajamaineessa on kyse varsin arkisista työssä viihtymiseen ja työhyvinvointiin liittyvistä asioista. Hautapakan listalle kuuluvat muun muassa hyvä johtaminen ja esihenkilötyö, henkilöstön kuunteleminen sekä sieltä nousseiden kehitysideoiden vieminen myös käytännöiksi. ”Näin uudetkin työntekijät kokevat, että heistä välitetään ja heidän antamallaan palautteella on merkitystä. Kouluun tai päiväkotiin menevät lapset ovat parasta kotiutusta koko perheelle.”
Duunareitakin tarvitaan
Skaalassa ulkomailta tulleita työntekijöitä on ollut jo parikymmentä vuotta. Itsekin lähes yhtä kauan talossa viihtynyt myynti- ja markkinointijohtaja sanookin suoraan, ettei yhtiö olisi pystynyt kasvamaan ja menestymään ilman maahanmuuttajia. ”Yllättävän monet yritykset vierastavat edelleen ulkomaalaisten työntekijöiden rekrytointia peläten byrokratiaa ja työmäärää. Tätä nykyä on kuitenkin kovempi työ etsiä työntekijöitä täältä kotiseudulta”, Hautapakka sanoo.
Perinteinen valmistava teollisuus alkaa hänen mielestään olla muutenkin tilanteessa, jossa vaihtoehdot käyvät vähiin. Tehdastyössäkin isot ikäluokat eläköityvät, mutta nuoret suuntaavat muille aloille, opiskelevat ja muuttavat kaupunkeihin. ”Kaikki eivät silti voi olla yritysjohtajia, juristeja tai lääkäreitä. Myös duunareita tarvitaan.”
Vinkkipalkkioita ja bussikyytejä
Skaala IFN Oy:n juuret ovat vuodessa 1956, jolloin ylihärmäläinen Otto Hautanen perusti puusepäntuotteita valmistavan yrityksen. Uuden yrittäjän silloiseen tuotevalikoimaan kuuluivat muun muassa puutarhakalusteet ja silityslaudat. Sittemmin repertuaari laajeni ikkunoihin ja oviin, joille kaupungistuvassa ja uutta rakentavassa Suomessa riitti kysyntää. Vuosituhannen vaihteessa yhtiö oli jo noussut toimialansa kotimaiseen kärkikastiin.
Vuonna 2017 Skaala siirtyi itävaltalaisen perhekonserni IFN Holdingin omistukseen ja samalla keskityttiin Suomen ja Ruotsin markkinoille. Kuluvan vuoden liikevaihtoarvio liikkuu viime vuoden tasolla eli 57 miljoonassa eurossa. Itävaltalaisomistus on tuonut mukanaan toimintamallin, jossa Skaalalla ei ole varsinaista toimitusjohtajaa. Sen sijaan johtovastuu on jaettu kolmen avainhenkilön kesken. Yksi tästä kolmikosta on markkinointi- ja myyntijohtaja Antti Hautapakka. ”Omistajayhtiöllä on meitä pidemmät perinteet ulkomailta tulevan työvoiman rekrytoinnissa. Olemme saaneet sieltä tärkeää oppia ja opastusta etenkin työhyvinvointiin liittyvissä asioissa”, Hautapakka kertoo.
Uusia osaajia on haettu myös kotikonstein, muun muassa henkilöstön vinkkipalkkioiden avulla. ”Parhaillaan mietimme bussikuljetuksia naapurikunnista tehtaille, josko se madaltaisi työnhakukynnystä. Ennen muutetiin työn perässä Amerikkaan tai Ruotsiin. Nyt jo muutto naapurimaakuntaan tuntuu monesta ylivoimaiselta”, Hautapakka huokaa.
Byrokratiaa purettava myös perusosaajilta
Suomessa poliittiset päättäjät ovat heränneet nopeasti pahenevaan osaajapulaan. Samalla on pyritty sujuvoittamaan ja keventämään etenkin pidemmälle koulutettujen avainosaajien maahanmuuttokäytäntöjä.
Antti Hautapakan mukaan linjaus on oikea, mutta se voisi olla nykyistä oikeudenmukaisempi. Nyt maahantulon niin sanottua pikakaistaa ja pidempää oleskelulupaa voivat hyödyntää asiantuntijat ja pitkälle koulutetut asiantuntijat. Sen sijaan valmistavan teollisuuden työntekijät joutuvat Suomeen tullessaan käymään läpi perinteisen ja edelleen varsin raskaan byrokratiamyllyn, joka työllistää myös työnantajia. ”Kyllä pelisääntöjen pitäisi minun mielestäni olla samat, olipa työtakin kauluksen väri mikä tahansa. Ilman ulkomaisia osaajia me emme enää pärjää”, Hautapakka toteaa.
Tekstit: Timo Sormunen