15.07.2025 08:00
Suomi on pieni maa ja usein löydämme itsemme vähättelemästä osaamistamme tai muutoin alemmuuskompleksin syövereistä. Olemme pieni, pohjoinen kansakunta, jolla on erikoinen kieli. Itsenäisyytemme on verrattain nuorta ja olemme historiassa olleet osa sekä Ruotsia että Venäjää. Identiteettimme on rakentunut enimmäkseen puolustautumisen ja selviytymisen varaan.
Meitä on opetettu olemaan hiljaa, olemaan näyttämättä onnea tai menestystä. Sananlaskutkin ohjaavat meitä peittämään saavutuksemme: Vaatimattomuus kaunistaa. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.
Tätä taustaa vasten oli herättävää kuulla Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Minna Helteen puheenvuoro. Hän nosti esiin näkökulman, jonka äärelle pysähtyminen tekee hyvää: pienuus ja pienet piirit voivat olla vahvuus. Helle puhui yhteistyön ketteryydestä pienten ja keskisuurten yritysten kesken – sama pätee myös valtioon, kuntiin, oppilaitoksiin ja muihin yhteisöihin. Mitä jos oppisimme hyödyntämään kansakuntamme pienuutta ja vahvistaisimme sektorirajat ylittävää yhteistyötä menestyksen ajuriksi?
Vierailimme toukokuussa Kööpenhaminassa ja tutustuimme ekosysteemeihin, joissa valtiolliset toimijat ja yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä. Esimerkiksi State of Green markkinoi Tanskan puhtaan siirtymän innovaatioita ulkomaille – diplomatian ja kuninkaan kasvojen tukemana yhdessä yritysten kanssa. Tanskassa yhdessä tekemistä ruokitaan jo alaluokilta asti. Luottamus ja yhteistyö ovat siellä luontevia.
Tanskassa korostui myös se, että pienessä maassa ihmiset tuntevat toisensa. Verkostoituminen on helppoa, kun yhteyksiä löytyy nopeasti. Päättäjiin ja asiantuntijoihin saa helposti yhteyden. Matala hierarkia ja vahva luottamus tekevät yhteistyöstä sujuvaa.
Suomessa lähtökohdat ovat pitkälti samat. Meillä on jo luottamuksen kulttuuri, matalat hierarkiat ja kyky toimia nopeasti. Lähtökohdat ovat Suomessa pitkälti samat, mutta olemmeko jääneet telineisiin pienuuden hyödyntämisessä ja verkostojen rakentamisessa?
Jäämme usein tuttuihin piireihin sen sijaan, että laajentaisimme verkostoja ja murentaisimme siilojen rajoja. Verkostot eivät kuitenkaan synny itsestään. Niitä rakennetaan erilaisissa tilaisuuksissa – askel ja keskustelu kerrallaan. Tämä verkostoitumisella kerätty sosiaalinen pääoma voi olla pitkässä juoksussa tärkeä tulevaisuuden menestyksen tekijä. Pienemmissä yrityksissä käytännön haasteena on kuitenkin ajan puute. Työaika käytetään tuotannon tekemiseen, mutta aikaa olisi hyvä raivata myös uusille kohtaamisille.
Yksi oikea kontakti voi avata oven uuteen yhteistyöhön, markkinaan tai ratkaista yritykselle kriittisen osaajakysymyksen. Kun yritykset yhdistävät voimansa, ne voivat kehittää uusia tuotteita, jakaa riskejä ja päästä mukaan suurempiin kokonaisuuksiin. Yhteistyö voi mahdollistaa pääsyn vientimarkkinoille tai tutkimus- ja kehityshankkeisiin, joihin yksin ei olisi resursseja osallistua.
Pienessä maassa jokainen kontakti voi olla ratkaiseva. Kun verkostot ovat kunnossa, pienet piirit eivät enää rajoita – ne kantavat.
Kirjoittaja on Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja Anne Vanhala.