Kansainväliset osaajat Hämeessä

Paneeli oli ytimekäs ja kirvoitti paljon yleisökommentteja. Kaikki salissa olivat kv-myönteisiä suomalaisia tai muualta Suomeen muuttaneita opiskelun, työn tai perheen takia. Useimmilla oli omaperäisiä kokemuksia yhdessä tai useammassakin vieraassa maassa asumisesta ja kulttuurissa. Korvaani särähti erään panelistin omakohtaiseen kokemukseen perustuva kommentti, että suomalaiset yritykset eivät halua ulkomaalaistaustaisia osaajia. Hänellä on omien sanojensa mukaan hyvä CV, mutta siitä huolimatta hän ei ole työllistynyt. Tämä kokemus hänellä oli nimenomaan suuremmista ja kansainvälisillä markkinoilla toimivista yrityksistä. Toinen henkilö yleisöstä kertoi, että edes siivoustyötä koulun oheen on vaikea saada, kun vaatimuksena on suomen kielen taito.

Meillä pienenä yrityksenä ei ole valtavaa kokemusta kansainvälisten osaajien rekrytoinnista, mutta vahvaa taustaa meiltä kyllä löytyy. Ennen yrityksemme perustamista 1960-luvulla isäni työskenteli aluksi Saksassa metallintyöstökoneita valmistavassa yrityksessä. Sieltä hän siirtyi Ruotsiin, jossa hän työllistyi muovituotteita valmistavaan yritykseen. Ruotsin vuosina saksan kielen taito nousi tärkeäksi avuksi, sillä tehtaaseen hankittiin koneita nimenomaan Saksasta ja Itävallasta ja niiden myötä tarvittiin kielitaitoinen henkilö avustamaan koneita asentamaan tulleita mekaanikkoja. Kun yrityksemme aloitti v. 1972, perustui suuri osa liikevaihdosta norjalaisen yrityksen kanssa käytävään kauppaan. Tällöin ruotsin kieli tuli tarpeeseen. Lisäksi meillä oli 80-luvulla yhteisyritys Suomen rajalla sijaitsevassa Haaparannassa kolmen ruotsalaisen kumppanin kanssa. Tuo hanke kariutui aika pian, mutta yhden kumppanin kanssa teemme edelleen säännöllisesti kauppaa yli 30 vuoden jälkeen. Voidaan varmasti sanoa, että yritystämme ei olisi olemassa ilman kansainvälistä osaajaa.

Yrityksessämme on työskennellyt Ruotsista Suomeen muuttaneen perheen isä ja 90-luvun alkupuolella entisen Jugoslavian alueelta kotoisin ollut nuori mies. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana meillä on ollut slovakialainen työntekijä. Palkkasimme hänet, koska halusimme kehittää oman organisaatiomme englannin kielen osaamista päivittäin. Viimeisin parin vuoden aikana meillä on työskennellyt useita turvapaikkaa odottamaan tulleita pakolaisia. Yksi heistä on vakinaistettu ja hän on osoittautunut päteväksi tekijäksi, joka sopii hyvin organisaatioomme. On myönnettävä, että pakolaistaustaisten henkilöiden palkkaamiseen vaadittiin vähän aikaa. Saimme ensimmäiset yhteydenotot paljon ennen palkkaamista, mutta ensin rekrytoinnista päättävä henkilö epäili, että tuleeko työstä mitään ilman suomen kielen taitoa. Kannustin palkkaamaan ja kokemuksemme ovat olleet myönteisiä. Tekijät ovat olleet oppimishaluisia ja asenne työntekoon on ollut hyvä.

Mutta palataanpa Hämeen linnaan. Paneelikeskustelun aikana yleisöstä kommentoitiin, että aiomme muuttaa Suomesta pois, mikäli työpaikkaa ei löydy. Se on varmasti oikea ratkaisu, mikäli meillä suomalaisilla yrityksillä ei ole tarvetta heidän osaamiselleen. On meidän yhteiskuntamme tappio, mikäli kyvykkäät, halukkaat ja motivoituneet henkilöt kansallisuudesta, ihonväristä ja sukupuolesta riippumatta eivät työllisty.

Asenne ratkaisee meidän työpaikkoja tarjoavien ja osaajia tarvitsevien tahojen menestyksen. Onko meillä varaa olla palkkaamatta sopivin vai pitääkö aina ottaa pätevin? Voimmeko joustaa jostain itse asettamastamme vaatimuksesta, joka ei lähemmin tarkasteltuna ole edes mitenkään perusteltu? Meidän kaikkien on hyvä muistaa, että monet yritykset, jotka ovat suuresti vaikuttaneet suomalaisen yhteiskunnan kehittymiseen, ovat juurikin näiden kansainvälisten osaajien perustamia; Finlayson, Stockmann, Arabia, Paulig ja Fazer. Väitän, että Suomen kansana olisimme edelleenkin melko metsäläisiä ilman kansainvälisiä osaajia. Onko meillä vara sammaloitua uudelleen?

Hämeen kauppakamarin Teollisuusvaliokunnan puheenjohtaja,
​​​​​​​Wiitta Oy:n toimitusjohtaja Wille Viittanen