Sähköisen kaupan ALV-paketti voimaan 1.7.2021 – Mikä muuttuu?

Sähköisellä kaupankäynnillä tarkoitetaan tavaroiden tai palvelujen ostamista tai myymistä internetissä tai muissa sähköisen viestinnän verkoissa. Kuluttajille myytävien tele-, lähetys- ja muiden sähköisten palveluiden myyntimaasäännöksiä ja raportointia on jo aiemmin uudistettu ja pyritty poistamaan mahdollisia kaupan esteitä. Sen sijaan kuluttajille suuntautuvaan tavarakauppaan on liittynyt monenlaisia arvonlisäverohaasteita, jotka ovat voineet jarruttaa jäsenvaltioiden rajat ylittävää kaupankäyntiä EU:n sisämarkkinoilla. Toisaalta EU-alueen ulkopuolelta EU-kuluttajille suuntautuvan tavarakaupan osalta maahantuonnin arvonlisäveroa on jäänyt kantamatta EU:ssa joidenkin arvioiden mukaan jopa 5 miljardia euroa vuodessa.

Niin sanotun sähköisen kaupankäynnin merkitys on kasvanut ja kasvaa edelleen voimakkaasti, jonka vuoksi sähköiseen kauppaan liittyviä haasteita on tärkeä pyrkiä poistamaan ja yhtä lailla turvaamaan siihen liittyvät verokertymät. Myös EU on kannustanut yrityksiä käymään kauppaa sähköisesti, jotta yritykset ja kuluttajat voisivat ostaa ja myydä tavaroita ja palveluja kansainvälisesti internetissä samaan tapaan kuin paikallisilla markkinoillaan.

Sähköisen kaupan ALV-paketin keskeisinä tavoitteina on ollut jäsenvaltioiden rajat ylittävän kuluttajille suuntautuvan kaupankäynnin helpottaminen, ALV-velvoitteiden täyttämiseen liittyvien kulujen pienentäminen, ALV-petosten estäminen ja tasavertaisten kilpailuolosuhteiden takaaminen EU-alueen yrityksille suhteessa EU:n ulkopuolisiin verkkokauppoihin. Näihin tavoitteisiin pyritään toimilla, jotka voidaan jakaa neljään keskeiseen jäljempänä käsiteltyyn muutokseen. Muutokset koskevat kuluttajille suuntautuvaa tavarakauppaa, eivätkä ne muuta yritysten välisen kaupan menettelyjä.

EU:ssa sovelletaan erityissäännöksiä kuluttajille myytävien tavaroiden arvonlisäverotuksessa, kun myyjä vastaa myymiensä tavaroiden kuljettamisesta toiseen EU-maahan (nykyisin käytetty termi kaukomyynti). Nykyisten alv-säännösten mukaan tällainen EU:n sisäinen mutta valtioiden rajat ylittävä kuluttajakauppa verotetaan lähtökohtaisesti tavaroiden lähtömaassa, mutta jäsenvaltiokohtaisesti vahvistetun liikevaihtorajan ylittyessä verotusoikeus siirtyy tavaran saapumisvaltiolle. Tällöin myyjä joutuu rekisteröitymään ja maksamaan veron tavaran saapumisvaltiossa lähtömaan sijaan. Tavaroiden verkkokaupasta on siten voinut aiheutua myyjälle alv-velvoitteita useassa eri EU-maassa.

Uusien säännösten myötä tällainen tavaroiden jäsenvaltioiden rajat ylittävä kuluttajamyynti, jossa myyjä osallistuu kuljetuksen järjestämiseen, verotetaan jatkossa lähtökohtaisesti tavaroiden saapumismaassa, ja verkkokauppamyyjän on siis veloitettava kuluttaja-asiakastaan ostajan maan verolla. Arvonlisäverotuksen terminologiassa puhutaan jatkossa tavaroiden etämyynnistä aiemman kaukomyynnin sijaan. Uudistuksen myötä myyjän on tiedettävä, mitä verokantaa ostajan maassa kyseisen tavaran myyntiin sovelletaan ja osattava ottaa se parhaaksi katsomallaan tavalla huomioon myös tavaroiden hinnoittelussa.

Verovelvollisten näkökulmasta tarkasteltuna suurin muutos koskee edellä kuvattuihin myynteihin liittyviä arvonlisäveron rekisteröinti-, ilmoitus- ja maksukäytäntöjä. Heinäkuusta 2021 lukien tavaroiden verkkokaupan johdosta ei käytännössä enää vaadita jäsenvaltiokohtaisia alv-rekisteröintejä, vaan uuden OSS-järjestelmän (one-stop-shop eli yhden yhteyspisteen järjestelmä) myötä myyjälle riittää jatkossa yksi alv-rekisteröinti. OSS-järjestelmässä tulee olemaan kolme erillistä erityisjärjestelmää (Unionin järjestelmä, muu kuin Unionin järjestelmä ja tuontijärjestelmä), joista oikea järjestelmä valitaan sen mukaan minkälaisia myyntejä järjestelmän kautta ollaan raportoimassa.

OSS-rekisteröinti tehdään myyjän kotivaltion veroviranomaisten kautta, ja verkkokauppias raportoi ja maksaa oman maansa verohallinnon kautta kaikki ne ulkomaiset arvonlisäverot, jotka liittyvät kuluttaja-asiakkaille muihin EU-maihin toimitettuihin tavaroihin. OSS-järjestelmässä voidaan jatkossa raportoida myös sellaisia toisissa EU-maissa kuluttajille myytäviä palveluja, jotka ovat aiemmin vaatineet alv-rekisteröinnin toisessa EU-maassa.

Vastuu arvonlisäveron kantamisesta siirretään verkkoalustoille (esim. Amazon tms.) niiden välittämän kuluttajille suuntautuvan etämyynnin osalta niissä tilanteissa, kun i) EU:n ulkopuolelta toimitetaan tavaraa EU:ssa sijaitsevalle kuluttajalle ja toimitettavan tavaralähetyksen arvo on enintään 150 € tai ii) EU:n sisällä kuluttajalle toimitettavien tavaroiden myyjä on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle (tavaran arvosta riippumatta). Näissä tilanteissa kaupankäynnin mahdollistavan verkkoalustan katsotaan ostavan ja myyneen tavaran. Verkkoalustan ylläpitäjä on näissä tilanteissa velvollinen suorittamaan arvonlisäveron viranomaisille tavaran ostajalle tapahtuvasta tavaran myynnistä ja hoitamaan myyntiin liittyvät ilmoitusvelvoitteet.

Tavaroiden maahantuonnista EU:n alueelle on tavallisesti maksettava maahantuonnin arvonlisävero. Veronmaksuvelvollinen on ostaja (esim. yksityishenkilö), joka tuo tavaran maahan EU:n alueelle. Maahantuonnin veroa ei kuitenkaan ole kannettu alle 22 euron arvoisista ns. pienlähetyksistä.

Uusien säännösten myötä tästä pienlähetysten maahantuonnin arvonlisäverovapaudesta luovutaan. Muutos on erityisen merkittävä esimerkiksi niiden yritysten kannalta, jotka toimittavat Ahvenanmaalta tai ns. kolmansista valtioista tavaroita kuluttajille Manner-Suomeen. Maahantuonnin verottomuuden poistoon liittyen tavaran myyjällä tai tietyissä tilanteissa myyjän puolesta toimivalla välittäjällä on mahdollisuus ottaa käyttöön ns. OSS-tuontijärjestelmä, jonka kautta tavaran myyjä voi ilmoittaa enintään 150 euron arvoiset tavaralähetykset. Jos järjestelmää ei käytetä ja kuluttuja on tavaran maahantuoja, kuluttuja suorittaa maahantuonnin arvonlisäveron Tullille.

Sähköisen kaupan ALV-paketin muutosten kohteena olevat yritykset joutuvat siis huomioimaan toiminnassaan ulkomaisiin ALV-velvoitteisiin kohdistuvat muutokset ja näiden velvoitteiden hoitamiseen liittyvät menettelymuutokset. Myytävien tuotteiden verokannat ostajien maissa on selvitettävä ja erilaisten verokantojen vaikutus tuotteiden hinnoitteluperiaatteisiin on ratkaistava. Lisäksi, jos suomalainen verkkokauppias myy tavaraa EU-kuluttaja-asiakkaille EU:n ulkopuolelta olevasta tavaravarastosta toimitettuna, tällöin on selvitettävä myös myyjän velvoitteet EU:ssa maahantuotavien tavaralähetysten osalta. Lisäksi edellä mainittujen muutosten vaikutukset on huomioitava myyjän käytössä olevissa ERP-järjestelmissä.

Kirjoittaja Tanja Lappalainen on KPMG Oy Ab:n arvonlisäverotuksen asiantuntija Lahdessa. Tanjan työnkuvaan kuuluu mm. yritysten, säätiöiden ja julkishallinnon yksiköiden arvonlisäveroneuvonta sekä avustaminen veroriita-asioissa. Lisäksi Tanja on perehtynyt kiinteistöjen, rakennusalan ja rakennejärjestelyiden arvonlisäverotuksen erityiskysymyksiin.

Hämeen kauppakamarin jäsenet voivat lähettää lakimies- ja asiantuntijapalstoille kysymyksiä eri aihealueista osoitteeseen info(at)hamechamber.fi

Verkkolehden päätoimittaja päättää, mitä kysymyksiä ja asiantuntijoiden vastauksia julkaistaan.