09.02.2026 10:40
Kun kalenteri muistuttaa Tetriksen loppukenttää ja työ vie mennessään, kokonaisvaltainen suorituskyky nousee ratkaisevaan rooliin. Antti Hagqvist on tehnyt koko uransa töitä ihmisten jaksamisen, valmentamisen ja merkityksellisen tekemisen parissa – ja tietää, miksi suorituskyky on kasvun todellinen perusta.
Kerro omasta työurastasi?
Olen käytännössä koko työurani ollut yrittäjä. Se on mahdollistanut sen, että olen saanut tehdä enimmäkseen sellaisia hommia, jotka tuntuvat itselle merkityksellisiltä ja välillä myös sellaisia, joista on oppinut kantapään kautta.
Valmennus on kulkenut mukana alusta asti, mutta vuosien varrella mukaan on tarttunut myös tapahtumien tekemistä, sisältöjä, markkinointia ja myyntiä. Olen saanut olla mukana tuomassa IRONMANin Suomeen vuonna 2018 ja järjestämässä Lahdessa IRONMAN 70.3 MM-kisoja vuonna 2023. Ne olivat isoja juttuja ja samalla hyviä muistutuksia siitä, kuinka moni asia voi mennä pieleen ennen kuin jokin asia päästään viemään maaliin.
Yksi merkityksellisimmistä kokemuksista oli aikanaan vankilassa pitämäni kunto- ja terveysliikunnan kurssi. Se opetti ehkä enemmän ihmisyydestä, kohtaamisesta ja omista ennakkoluuloista kuin mikään koulutus tai mikään työ sitä ennen tai sen jälkeen.
Tykkään siitä, että työssä on vaihtelua ja erilaisia ihmisiä. Se pitää mielen virkeänä ja pakottaa oppimaan jatkuvasti uutta, usein sen kuuluisan epämukavuusalueen kautta. Ja vaikka joskus väsyttäisikin, niin jos olisin taloudellisesti täysin riippumaton, tekisin silti aika samanlaisia juttuja työkseni, eli kai tässä on käynyt aika hyvä tuuri.
Miten arjen elämä sujuu haastavassa työelämässä?
En oikein osaa erottaa työtä ja muuta elämää toisistaan. Minulla on vain “aikaa”, ja yritän käyttää sen fiksusti. Toisten mielestä ehkä turhankin tarkasti, kalenteri on välillä kuin Tetriksen loppukenttä. Jopa 14-vuotias tyttäreni vitsailee välillä, että iskä ei voi mennä vessaan, koska se ei lue kalenterissa.
Arkea helpottaa se, että saan tehdä töitä, joilla on minulle merkitystä. Jaksamisen kulmakiviä ovat silti aika perusjutut, eli riittävä uni (tai ainakin yritys siihen), kalenterin ja oman energiankäytön suunnittelu, sopiva määrä liikettä sekä perhe ja ystävät. Ilman niitä tämä paketti leviäisi aika nopeasti käsiin. Toki täytyy tunnustaa, että olen joskus jopa ärsyttävän tarkka myös henkilökohtaisen suorituskyvyn optimoinnissa.
Mistä saat vaikutteita ja motivaatiota työhösi?
Saan työni kautta ja muuten tavata joka vuosi valtavan määrän itseäni fiksumpia ja osaavampia ihmisiä eri aloilta. Heiltä tarttuu mukaan ajatuksia, näkökulmia ja välillä myös terveellistä nöyryyttä.
Motivaatio syntyy siitä, että koen työni oikeasti auttavan ihmisiä, yrityksiä ja yhteisöjä pääsemään eteenpäin. On palkitsevaa nähdä, kun joku onnistuu ja tietää, että on itse saanut olla edes pienessä roolissa mukana.
Hämeen kauppakamari on lanseerannut Suorituskykyä Hämeeseen -haasteen. Miten kannustat mukaan?
Kokonaisvaltainen suorituskyky, tai rehellisesti sanottuna sen puute on monessa yrityksessä isompi kasvun este kuin osaamisen tai investointien puute. Jos ihminen käy jo valmiiksi ylikierroksilla selviytyäkseen arjesta, uuden luominen on aika vaikeaa.
Kasvu ei synny pelkästään strategioista, vaan ihmisistä, joilla riittää virtaa tehdä asioita hyvin. Oman ja läheisten hyvinvoinnista huolehtiminen on yllättävän tehokas ja nopea tapa vaikuttaa myös työelämään ja koko yhteiskuntaan.
Siksi kannustan kaikkia lähtemään mukaan. Tässä haasteessa ei tarvitse olla superihminen vaan riittää, että on ihminen, joka haluaa voida vähän paremmin.
Paljastatko oman hyvinvointilupauksesi vuodelle 2026?
Olen sairastanut kahdesti leukemian (2001–2002 ja 2011–2012) sekä kerran sylkirauhassyövän, joten hyvinvointi ei ole minulle vain trendisana vaan aika konkreettinen asia. Se muistuttaa säännöllisesti siitä, mikä on oikeasti tärkeää.
Teen jatkuvasti töitä sen eteen, että pysyisin mahdollisimman energisenä ja toimintakykyisenä, en täydellisenä, vaan riittävän hyvässä hapessa elämään tätä elämää.
Oma lupaukseni haasteeseen on lisätä keskimäärin 15 minuuttia yöunta. Kuulostaa pieneltä, mutta jos sen oikeasti tekee joka yö, vaikutus on yllättävän iso. Ja rehellisesti sanottuna, juuri tällaiset pienet jutut ovat monesti meille niitä vaikeimpia, koska ne tuntuvat liian pieniltä jutuilta.
KOULUTUS
Ammattivalmentaja (AmVT), liikunta-alan AMK-tutkinto sekä aikoinaan jonkin verran liikuntalääketieteen opintoja Kuopion yliopistossa.
ENSIMMÄINEN TYÖPAIKKA
Muistaakseni urheilulukion hiihtovalmentaja. Samaan aikaan toimin osa-aikaisesti myös Suomen Hiihtoliiton B-maajoukkueen valmentajana.
MERKITTÄVIN ASKEL URALLA
Yhtä yksittäistä askelta on vaikea nimetä, mutta suurimmat oivallukset syntyivät 2000-luvun alussa vankilassa vetämistäni kunto- ja terveysliikunnan koulutuksista. Ne muuttivat paljon omaa ajatteluani ihmisistä ja valmentamisesta. Työtä en muutenkaan ajattele urana, vaan mahdollisuutena tuottaa arvoa niille ihmisille ja organisaatioille, joiden kanssa saan tehdä hommia.
MOTTO
En tee töitä kusipäiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että haluan tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka kohtelevat muita ihmisinä, eivät pelkkinä hyötyinä tai titteleinä.