27.02.2026 10:00
Kevätauringon näyttäessä ensi säteitään tietää, että nuorilla on jälleen tärkeä ajanjakso edessä. Yhteishaku on käynnistynyt ja samalla kesätöiden hakeminen käy kiivaana. Molemmat ovat merkittäviä virstanpylväitä nuorten elämässä ja määrittävät tulevaisuuden suuntaa paljon enemmän kuin usein ymmärrämme. Erityisesti ensimmäiset kokemukset työelämästä ovat ratkaisevia: ne voivat joko vahvistaa tunnetta omasta paikasta yhteiskunnassa – tai murentaa sitä. Siksi mahdollisimman monelle nuorelle tulisi suoda edes lyhyt kesätyöjakso tulevana kesänä.
Nuorisobarometri on vuodesta 1994 alkaen kartoittanut 15–29 vuotiaiden nuorten ajatuksia, asenteita ja odotuksia tulevaisuudesta. Viimeisimmässä, vuonna 2024 julkaistussa barometrissa tarkasteltiin nuorten ajattelun muutosta kolmenkymmenen vuoden ajalta. Tulokset olivat monin paikoin pysäyttäviä. Erityisen huolestuttavaa on se, että nuorten tulevaisuususko on heikentynyt merkittävästi: vain 61 prosenttia nuorista suhtautuu tulevaisuuteensa optimistisesti. Vielä edeltäneiden 16 vuoden aikana vastaava osuus on ollut noin 80 prosenttia.
Tulosta voi pitää huolestuttavana, mutta myös valitettavan ymmärrettävänä. Aikuisuuden kynnyksellä oleva sukupolvi on kasvanut keskellä poikkeuksellisia myllerryksiä: maailmanlaajuista koronapandemiaa, Euroopassa käytävää sotaa ja kiihtyvää ilmastokriisiä. Heidän kasvupolullaan ei ole ollut runsauden pulaa hyvistä uutisista, kansakunnan kukoistuksesta tai euroviisuvoitoista tai huikeista onnistumisista urheilun saralla. Tämän sukupolven kokema ”normaali” on hyvin erilainen kuin aiempien sukupolvien normaali.
Nuorisobarometri tarjoilee kuitenkin myös positiivisia uutisia. Nuoret uskovat edelleen koulutuksen hyvään vaikutukseen tulevaisuutensa suhteen: peräti 92 prosenttia nuorista kokee, että koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia. Hyvinvointiyhteiskuntamme yksi suurimmista menestystarinoista onkin se, että koulutukseen pääsy on omasta osaamisesta, ei taustoista, riippuvainen. Tästä meidän tulee voida pitää kiinni kaikissa olosuhteissa, sillä koulutus on tärkeä investointi tulevaisuuteen.
Mutta palataan vielä viheliäiseen kysymykseen nuorten tulevaisuususkosta. Sitä voidaan vahvistaa monilla käytännön toimilla. Annetaan nuorille mahdollisuus osoittaa, mihin he pystyvät tarjoamalla kesätöitä, harjoittelupaikkoja ja opinnäytetöitä. Ymmärretään, että nuorella ei voi olla vuosikymmenten työ- ja elämänkokemusta. Annetaan heille silti työssä oikeita tehtäviä ja vastuita, opastetaan ja tuetaan tarpeen vaatiessa.
Kuunnellaan ja kuullaan nuorten mielipiteitä ja näkemyksiä. Saattaa olla, että me boomerit opimme siinä samalla itsekin jotain uutta. Otetaan opiksi heidän huolettomammasta elämänasenteestaan ja annetaan omienkin otsaryppyjen hetkeksi oieta. Ja ennen kaikkea: kiinnitetään huomiota omaan tulevaisuuspuheeseemme. Luodaan kriisien lietsomisen sijaan enemmän uskoa mahdollisuuksiin. Nuorten tulevaisuususko rakentuu siitä, millaisen maailman me heille tänään näytämme – ja millaisen paikan heille siinä annamme.
Kirjoittaja on Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja Anne Vanhala.