29.10.2026 14:24
Alkusyksystä saimme lukea tuoreita PISA-tutkimuksen tuloksia. OECD:n kansainvälisessä tutkimuksessa arvioidaan 15-vuotiaiden nuorten osaamisen lisäksi oppimiseen liittyviä asenteita.
Suomalaisten lasten ja nuorten osaaminen lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä on laskenut huippuvuosista. Näiden rinnalla huolestuttava tulos liittyi sinnikkyyteen. Suomessa oli osallistujamaista pienin osuus oppilaita, jotka vastasivat yrittävänsä entistä kovemmin tehtävän muuttuessa haastavaksi.
Tulos pysäytti pohtimaan, miten sinnikkyys näkyy meidän aikuisten keskuudessa. Miltä tulokset näyttäisivät, jos vastaava tutkimus tehtäisiinkin työpaikoilla?
Elämme ajassa, jossa maailma muuttuu nopeasti ja ongelmat ovat yhä monimutkaisempia. Yhä harvempi työtehtävä alkaa valmiilla toimintaohjeella ja etenee suoraviivaisesti. Ratkaisut löytyvät usein kokeilemalla, oppimalla ja tarvittaessa suuntaa muuttamalla.
Kun keskustelen yritysjohtajien kanssa työelämän tarpeista, yksi teema toistuu lähes poikkeuksetta. Tarvitsemme oma-aloitteisuutta, ongelmanratkaisukykyä ja vastuunkantoa. Tekijöitä löytyy siihen, mikä on selkeästi määrätty. Vaikeampaa on löytää niitä, jotka ottavat vastuuta ratkaisun löytämisestä silloin, kun valmista toimintamallia ei ole. Juuri epävarmuuden keskellä tarvitaan sinnikkyyttä.
Sinnikkyys ratkaisee usein sen, jääkö potentiaali tai hyvä idea hyödyntämättä vai muuttuuko se osaamiseksi, tuloksiksi ja saavutuksiksi. Harva merkittävä asia syntyy ensimmäisellä yrittämällä. Uuden oppiminen, fyysisen kunnon kehittäminen, yritysten kilpailukyky, innovaatiot ja lopulta myös talouskasvu rakentuvat pitkäjänteiselle työlle.
Urheilussa tämän ymmärrämme hyvin. Seiväshyppääjä pudottaa riman lukuisia kertoja ennen uutta ennätystä. Yritysmaailman menestystarinat puolestaan näyttävät jälkikäteen suoraviivaisilta, vaikka niitä edeltävät virheet, korjaukset ja uudet yritykset. James Dyson kehitti tuhansia prototyyppejä ennen onnistumistaan.
Kaikki merkittävä oppiminen ja kehittyminen sisältää epäonnistumisia ja turhautumista. Ratkaisevaa on, mitä teemme niiden jälkeen. Luovutammeko vai nousemmeko ylös ja yritämme vielä kerran?
Sinnikkyys ei ole harvojen erityisominaisuus, vaan taito, jota voi harjoitella. Myös ympäristöllä on merkitystä. Kannustava valmentaja, rohkaiseva opettaja, palautetta antava esihenkilö tai rinnalla kulkeva läheinen auttaa jatkamaan silloin, kun oma usko horjuu.
Suomen menestys on rakentunut osaamisen lisäksi kyvylle kestää epävarmuutta, ratkaista ongelmia ja yrittää uudelleen. Siksi PISA-tulosten äärellä kannattaa tarkastella myös itseämme: millaista esimerkkiä me aikuiset näytämme vastoinkäymisten edessä?
Tärkeimmät saavutukset syntyvät harvoin ensimmäisellä yrittämällä. Siksi kannattaa vaalia sinnikkyyttä, kannustaa toisiamme eteenpäin ja muistaa, että ratkaisu löytyy joskus vasta seuraavalla yrityksellä.
Kirjoittaja on Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja Anne Vanhala.