20.08.2026 09:17
Elokuu on täynnä uusia alkuja. Koulut alkavat, työpaikoilla vaihdetaan lomaterveiset syksyn tavoitteisiin ja kalentereihin ilmestyy jälleen kokouksia, tapaamisia, tapahtumia, harrastuksia ja muita menoja. Syksyyn lähdetään usein innostuneina ja ajatuksella uudesta alusta, uusien ja entistä parempien rutiinien kera.
Uuteen alkuun ja muutokseen saattaa kuitenkin sisältyä vaarallinen piirre: olemme aikaoptimisteja. Oletamme liikoja omista voimavaroistamme ja täytämme viikkokalenterimme liiankin täyteen. Uusilla aluilla ja muutoksilla tavoittelemme kasvua, uudistumista, parempaa terveyttä ja hyvinvointia. Nämä tavoitteet eivät kuitenkaan toteudu sillä, että ahmimme kalenterimme täyteen suorittamista aamusta iltaan. Sen sijaan tarvitsemme allakkaamme hieman huokoisuutta. Kaikki kasvu, uudistuminen ja hyvinvointi tarvitsevat myös palautumista ja ajattelun tilaa.
Meillä on myös sitkeä uskomus, että kiire tekee meistä tehokkaita. Todellisuudessa kiire näyttää tehokkuudelta, mutta harvoin sitä on. Kiireen keskellä teemme huonompia päätöksiä, kadotamme fokuksen ja alamme hyppiä tehtävästä toiseen. Lopulta käytämme energiaamme reagoimiseen emmekä siihen, mikä vie meitä aidosti eteenpäin. Kriittisimpien työtehtävien seuraaminen on tässä suhteessa silmiä avaavaa. Muutama vuosi sitten seurasin pelastajien toimintaa, kun naapurissa riehui tulipalo. Yksikään pelastaja ei hosunut, vaan liikkeet ja toiminta olivat hallittuja ja rauhallisia. Heidän toimintansa oli rauhoittavaa, koska tilanne näkyi olevan hallinnassa. Tulipalo saatiin sammutettua, tuli ei levinnyt ja henkilövahingoilta vältyttiin. Kiireen keskellä on tärkeää säilyttää maltti, pysähtyä hetkeksi ja tarkistaa suunta. Keskittyminen yhteen olennaiseen asiaan kerrallaan vie yleensä meidät pidemmälle.
Mitä siis toivotamme alkavaan syksyyn, jotta kasvun, uudistumisen ja hyvinvoinnin tavoitteet toteutuvat? Mitä jos jättäisimme aikatauluihimme ripauksen joutilasta tilaa? Parhaat ideat, päätökset ja usein myös kohtaamiset syntyvät silloin, kun kalenterissa on hieman väljyyttä. Tärkeää on myös se, että jokainen tyhjä hetki ei täyty puhelimen selaamisesta ja loputtomasta viriketulvasta. Tämä huokoisuuden ajatus ei ole pelkkä lomalta palanneen haave siitä, että arjessa olisi enemmän tilaa keskittyä olennaiseen. Aivotutkija Katri Saarikivi on muistuttanut, että luppoaikaa tarvitaan kaiken stimulaation vastapainoksi. Tutkimusten mukaan luovuus ei synny pelkästä tehokkaasta suorittamisesta, vaan myös tilanteissa, joissa tarkkaavaisuus saa hetkeksi irtautua jatkuvista ärsykkeistä ja ajatukset kulkea vapaasti. Tyhjä hetki kalenterissa ei siis välttämättä ole hukattua aikaa, vaan investointi parempiin ajatuksiin ja päätöksiin.
Maailma ei ole muuttumassa hitaammaksi, päinvastoin. Teknologia kehittyy vauhdilla, kilpailu kiristyy ja sekä ihmisiltä että organisaatioilta edellytetään jatkuvaa uudistumista. Juuri siksi ajattelun tilan tarve ei ole vähentynyt vaan kasvanut. Menestyminen edellyttää ketteryyttä, mutta pelkkä reagointinopeus ei riitä. Kilpailuetu syntyy oppimiskyvystä, uudistumisesta ja hyvistä päätöksistä. Siksi jatkuvan liikkeen rinnalle tarvitaan myös aikaa ajatella.
Kirjoittaja on Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja Anne Vanhala.