06.12.2024 08:00
Viime viikolla tuli täyteen 85 vuotta talvisodan syttymisestä ja tällä viikolla juhlimme Suomen 107-vuotista taivalta itsenäisenä valtiona. Maailmanpolitiikan mannerlaatat ovat liikkeessä ja elämme aikaa, jolloin historiaa kirjoitetaan jälleen uusiksi. Tässä maailman ajassa, jos koskaan, tarvitsemme yhtenäisyyttä ja tahtoa rauhaan, emme vastakkainasettelua tai vihan lietsontaa.
Suomen itsenäisyyden historia on täynnä hetkiä, jolloin yhtenäisyys on ollut ratkaisevassa asemassa. Talvisodan aikana, vuosina 1939–1940, Suomella oli vastassa ylivoimaisena pidetty vihollinen, mutta kansan yhtenäisyys ja yhteinen tahto puolustukseen olivat avainasemassa. Tämä yhtenäisyys ei ollut vain sotilaallista, vaan myös henkistä ja moraalista. Talvisodan opit ovat edelleen ajankohtaisia ja muistuttavat meitä siitä, että yhtenäisyys vahvistaa ja suojelee itsenäisyyttämme.
Tänä päivänä näemme yhteiskunnassa jakolinjoja ja polarisaatiota. Poliittiset erimielisyydet, taloudelliset erot ja sosiaaliset jännitteet voivat heikentää kansan yhtenäisyyttä. Lisäksi olemme erilaisten vaikuttamisyritysten kohteena, joiden yhtenä tavoitteena on yhteiskunnan yhtenäisyyden horjuttaminen.
On tärkeä ymmärtää, että yhtenäisyys ei tarkoita yksimielisyyttä kaikissa asioissa, vaan kykyä toimia yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Se tarkoittaa eri näkemysten kuulemista, toistemme kunnioittamista, erilaisuuden hyväksymistä ja yhteisen hyvän asettamista etusijalle. Yhtenäisyys on kykyä löytää yhteinen sävel erilaisuudesta ja erimielisyyksistä huolimatta, ja rakentaa siltoja erilaisten näkemysten välille. On meidän käsissämme vaikuttaa siihen, miten vaalimme yhtenäisyyttä haastavassa maailmantilanteessa.
Tänä vuonna presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton teema on ”Yhdessä”. Teeman myötä presidenttipari muistutti tiedotustilaisuudessa, että meillä suomalaisilla on aina ollut kyky toimia ja tehdä päätöksiä yhdessä. Yhtenäisyys ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, eikä sitä vahvisteta pelkästään juhlapuheissa. Yhtenäisyyden vahvistaminen vaatii jatkuvaa ja arjessa näkyvää työtä – tahtoa vahvistaa yhtenäisyyttä.
Isovanhempieni sukupolvi koki pahimman kautta sen, miksi yhtenäisyyttä tarvitaan. Meidän ei tule unohtaa näitä meille jaettuja kokemuksia, vaikka aika on jättänyt suurelta osin sodan kokeneesta sukupolvesta. Kerrotut tarinat hiljenevät. Edesmennyt isotätini kertoi meille jälkipolville kokemuksistaan. Hän toimi sodan aikana eläinlääkintälottana rintamalla ja menetti kolme veljeään sodassa. Hänen kirjoituksensa sota-ajoilta muistuttaakin yhtenäisyyden tärkeydestä näin itsenäisyyspäivän alla: ”Kuitenkaan en ole koskaan tuntenut tehneeni mitään niin tärkeää kuin oli se työ, johon sota nuoria velvoitti. Sota jätti jälkeensä surua ja toteutumattomia unelmia – mutta kaiken kielteisen keskellä on sisimmässä tunne – yhteinen päämäärä saavutettiin – isänmaa on vapaa ja itsenäinen.”
Kirjoittaja on Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja Anne Vanhala.